Miksi metsä kohahtelet
Miksi metsä kohahtelet,
sadetta ja viimaa vailla
oksiasi ojentelet?
Totta huojun tällä lailla
hetkeni kun hupenevat,
päivä hiipuu, ilta saapuu,
puista lehdet putoilevat.
Vaippana ne peittää maata,
lauluja en kuulla saata.
Hallatuulten ratsastajat
loitommalle suven ajaa.
Kaikkosivat linnutkin,
oksat paljaat ojensin.
Pääskyparvet silkkisiivin
lentää yli latvusteni,
autioittaa aatokseni,
ilonikin myötään meni.
Havinansa tavoittaa
taivaanranta tummuvaa,
siiveniskut katoaa,
kesää takaisin en saa...
Ankea ja alaston
aika edessäni on.
Suru kumppani on öiden,
päivät itken ikävöiden.
poem by Mihai Eminescu, translated by Liisa Ryömä (1883)
Submitted by Simona Enache
| Vote! | Copy!
